Varjo ja Riipus – Arvostelu: Maaginen maailma täynnä salaisuuksia

Varjo ja Riipus kirjan kansikuva

Kansi

Kansi on hieno ja se kiinnitti huomioni kaupassa. Punainen väri sopii kirjan teeman ja kultainen, metallinhohtoinen teksti tuo siihen vaikuttavuutta. Kannessa on kuvituksena osa naisen kasvoista, josta näkyvät vain silmät. En henkilökohtaisesti pidä siitä, että kansissa käytetään oikeita ihmisiä, mutta idea on kiva. Omassa versioissani kuvituksen saa pois ja sen alla on musta kirja jonka selkämyksessä lukee kirjailija ja kirjan nimi kultaisella kuten kannessa.

KirjailijatJulkaisuvuosiAlkuperäiskieliSivumäärä
Leigh Bardugo2012Englanti (Shadow and Bone)333 sivua

Arvostelu

Netflixiin ilmestyneen sarjan innoittamana aloin (vihdoin) lukemaan kirjaa Varjo ja Riipus. Mielestäni on aina parempi aloittaa kirjasta ja vasta sitten siirtyä katsomaan siitä tehtyä adaptiota. Kirja oli mielenkiintoinen ja piti minua otteessaan. Sen lukemiseen kulunut paljoakaan aikaa, vain noin viikko kaiken muun tekemisen ohella. Tarina eteni jouhevasti ja kirjan teema tuntui pysyvän samana alusta loppuun, vaikka salaisuudet ja juonittelut paljastuivat. Kirjan miljöö oli rakennettu luovasti. Pohjana on ollut Venäjä ja tämän huomaa niin osittaisista venäjän sanoista kuin kirjan kartastakin.

Varjo ja Riipus kirjassa ollut kartta
Rakastan kirjoja, joissa on kartta mukana. Varsinkin, kun ne ovat hyvin tehtyjä.

Hahmot olivat hyvin luotuja ja omat lempihahmot löytyivät helposti. Yllätyin itsekin, kuinka paljon pidin joistakin hahmoista, toiset taas eivät juurikaan jääneet mieleen. Päähahmona Alina jää hieman muiden varjoon, mutta pystyi herättämään tunteita. Lähinnä ärsytystä. Omia lempihahmojani olivat Mal, Genia ja Varjo. Juoni on ehkä hieman ennalta arvattava, mutta pidin silti kirjasa olevasta pienestä mysteeritunnelmasta. Kirjan nimi kuvaa hyvin kirjaa ja se avautuu lukijalle pikkuhiljaa tarinan edetessä.

Yksi syy miki pidän enemmän kirjoista kuin sarjoista ti elokuvista (kun puhutaan adaptioista) on hahmojen parempi ymmärtäminen. Kirjassa saan paremman kuvan Alinan ajatuksista, millainen hän on ja miten hän maailman ympärillään näkee. Samaistuminen ja kiintymys hahmoa kohtaan kasvavat, kun mukana on sisäinen dialogi. Toki kolikon toiselta puolelta löytyy ongelma siitä, että muut hahmot jäävät vain Alinan mielipiteiden alaisiksi.

Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta ja voin epäilevin mielin siirtyä katsomaan sarjaa kotisohvalleni. Aloitan lukemaan kirjasarjan toista osaa heti, kun olen saanut sarjan Netflixistä katsottua.

”Olen pahoillani, että jätin sinut pimentoon niin pitkäksi aikaa. Olen pahoillani, mutta nyt olen valmis.”

Sivu 173
close

Tilaa uutiskirje!

Saat tiedon uudesta sisällöstä ensimmäisten joukossa.

Emme koskaan lähetä roskapostia!

Jätä kommentti