Kansi
Selvästi keväisissä tunnelmissa kirjojen kanssa, kun näin ihanan värikkäitä kansia on tullut valituksi lähiaikoina! Kuten itse kirjakin, kansi saa hyvälle tuulelle. Väri on mielestäni erittäin kaunis (olen ehkä hieman puolueellinen vihreän ollessa lempivärini) ja tuo mieleen kesän ja aurinkoiset ajatukset. Kannen kuvitus on mielestäni mielenkiintoinen ja sopii kirjan teemaan. Kaiken kaikkiaan kirja näyttää juuri siltä, että se PITÄÄ ottaa mukaan kesälomalle, jotta sen kanssa voi istahtaa aurinkoon lukemaan.
| Kirjailijat | Julkaisuvuosi | Alkuperäiskieli | Sivumäärä |
|---|---|---|---|
| Jenny Colgan | 2016 | Englanti (The little shop of happy ever after) | 360 sivua |
Arvostelu
Kirja alkaa siitä, kun kirjastonhoitaja Nina Redmondin pieni sivukirjasto suljetaan ja Nina saa potkut. Ninalla olisi mahdollisuus päästä töihin suureen keskuskirjastoon, mutta päässä syttynyt ajatus yrittäjyydestä kirjakauppa-auton omistajana vie Ninan mukanaan ruuhkaisesta englantilaisesta kaupungista Skotlantiin. Skotlannissa Nina kohtaa paikallista vieraanvaraisuutta, yhteishenkeä, kirjojen tarpeessa olevia ihmisiä, surumielisen ja karskin vuokraisännän sekä veturinkuljettajan, joka on kuin suoraan Ninan kirjoista.
Kirja on todellakin hyvän mielen kirja. Jo kirjan nimikin kertoo siitä, sillä onnellinen loppu on tiedossa. Vastoin käymisiä tarinnassa on useita pienempiä, mutta aina Nina selviää niistä kuin taikaiskusta. Se ei saa järin ajattelemaan mitään suurempaa, mutta kirja on helppolukuinen. Kliimaksikin puuttuu ja tarina vain rullaa tasaisesti eteenpäin. Myös Ninan muutos ujosta kirjatoukasta kipakaksi nuoreksi yrittäjäksi tuntuu välillä olevan enemmän juonen kannalta sopivissa kohdissa, jonka jälkeen Nina ”taantuu” takaisin vanhaksi itsekseen.
”Kosketus tuntui polttavalta, joten Nina kiskaisi kätensä vaistomaisesti sivuun. Lennox katsoi häntä hetken ja astui sitten kieppuvaan väkijoukkoon ja katosi näkyvistä niin nopeasti, että Nina mietti, oliko äskeinen ollut vain unta.”
Sivu 260
Nämä asiat eivät tee mielestäni kirjasta huonoa kuitenkaan. On mukava päästä lukemaan kirjaa, jonka syvempiin tarkoituksiin ei tarvitse paneutua ja voi vain nauttia kauniista tarinasta. Nina on päähenkilönä hurmaava, vaikkakin hieman naiivi, mutta saa omalla rohkeudellaan ja heittäytymisellään lukijankin tahtomaan elää omaa unelmaansa. Kirja on juuri sellaista kevyttä lukemista mitä itse tykkään lukea kesäisin, ja jonka voi ahmia parissa päivässä helposti. Itselläni meni kolme päivää lukemiseen koulun ohella.
Pidin kirjassa myös siitä, että se kertoi henkilöstä, joka rakastaa kirjoja ja haluaa olla niiden parissa koko elämänsä. Pystyin samaistumaan päähenkilöön tämän takia varsin hyvin. Muistan itsekin lapsuuden, kun vanhemmat halusivat minun olevan enemmän pihalla. Nina uskoo vahvasti kirjojen parantavaan ja uudistavaan voimaan ja ei voi ymmärtää jos joku ei halua lukea kirjoja. Vastapainona kirjasta löytyy hahmoja, kuten Ninan entinen kämppäkaveri Surinder, jotka eivät ymmärrä miten Nina voi lukea niin paljon. Kirjassa puhutaankin monista tunnetuista kirjoista ja klassikoista. Kirjat ovat kyllä tarinan kantava ja eteenpäin vievä voima. Ne saavat Ninan jättämään kaiken vanhan taakseen, auttavat tutustumaan uusiin ihmisiin ja luovat oletuksia siitä mitä rakkauden kuuluisi olla.
Hahmojen ikä laajentaa lukijakuntaa ja kirja sopiikin kaikille 20–50-vuotiaille mielestäni erinomaisesti. Ihmisille, jotka elävät omaa elämäänsä ja haluavat päästä toteuttamaan itseään ja lukemaan uskaliaista teoista ja rakkaudesta. Kyllä nuorempi tai vanhempikin voi kirjasta nauttia, mutta tälle ikäryhmälle kirja mielestäni sopisi parhaiten. Jenny Colgan on herättänyt oman kiinnostukseni tällä kirjalla ja aion etsiä käsiini enemmän hänen teoksiaan. Uusia alkuja ja onnellisia loppuja saa lukijan itsekin toivomaan, että saisi joka aamu herätä Skotlannin maaseudulta, pistää pakun käyntiin ja ajella kylälle myymään kirjoja iloisille ihmisille.
”Se olisi hyödyllistä, mutta niin asiat eivät mene, ja siksi tarvomme yleensä liian pitkän ikävien asioiden suossa tai luovutamme liian nopeasti, vaikka lopussa voisi odottaa jotain hyvää. Usein on vaikea nähdä, kummasta on kyse.”
Sivu 15