Tosi raskas reissu – Arvostelu: onko kirja 2000 mailin matkan arvoinen?

Kansi

Kivan värikäs. Useimmat kirjat mitä itse olen nähnyt ovat tummia sävyiltään, ainakin selkämyksistä. On mukava saada väriä kirjahyllyyn, vaikka lainasinkin vain hetkeksi teoksen kirjastosta. Raskaustesti, jossa käytetty kiroilua tarkoittavia merkkejä on oiva vihjaus tulevasta kirjan humoristisuudesta. Ainut asia mistä en pidä on kannessa oleva ylimääräinen teksti ”Veronica Clarke ei ole koskaan ennen halunnut reputtaa testiä.” Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta tämä olisi sopinut paremmin takakanteen. Myös huolittelemattomat kynnet eivät kuvasta kirjan alun Veronicaa, joka saa vasta selville olevansa raskaana.

Arvostelu

Kirja alkaa siitä, kun päähenkilö 17-vuotias Veronica Clarke tekee raskaustestin ja tulos on positiivinen. Tämä on lähtöpisteenä melkein 2000 mailia kestävällä matkalle aborttiklinikalle ja takaisin, jotta Veronica voisi edelleen ylläpitää kulissia täydellisestä Browniin opiskelemaan pääsevästä kympin priimuksesta. Road-tripillä mukana on Veronican vanha ystävä, Bailey, joka tuo omat ongelmansa jo entuudestaan hankalalle matkalle. Matkalla Veronica kamppailee oman egonsa, kasvatuksensa, Baileyn sekopäisyyden, muiden mielipiteiden ja stalkkerin piirteitä omaavan poikaystävän kanssa.

Kirja on mielestäni hyvin kirjoitettu ja saa lukijan tuntemaan voitonriemua, myötähäpeää sekä turhautumista.  Kirjan edetessä hahmojen syvempi puoli alkaa avautua niin itse lukijalle kuin hahmoille itselleen, mikä vie tarinaa mukavasti eteenpäin. Vaikka kirja onkin kokonaisuudessaan hyvin kirjoitettu, on siinä pieniä vikojakin. Kirjan kirjoittajat ovat lähempänä keski-ikää kuin lukioikäisyyttä ja tämä näkyy tekstiviesteissä vahvasti. Toisaalta en voi näin 22-vuotiaana itse sanoa olevani mikään teini-ikäisten asiantuntija, mutta pikkusiskolta saa hyvän käsityksen asioista. Kirjassa on myös kohtauksia, jotka omasta mielestäni tuntuvat hieman väkinäisiltä eivät vie tarinaa eteenpäin. Kuitenkin, kirja oli helppo lukuinen ja juonen perässä pysyi hyvin.

Kirja sijoittuu moderneihin Yhdysvaltoihin ja ottaa kantaa vielä tänäkin päivänä koko maailmalle hyvin vaikeasta aiheesta: abortti. Viime vuosien aikana pinnalla ovat olleet Yhdysvaltojen tiukka ja todella rajaava lainsäädäntö siitä kuka ja milloin abortin saa tehdä. Aborttikeskustelu on myös noussut pinnalle muualla, Euroopassa vahvimmin Puolassa, mutta myös meillä täällä Suomessa. Aborttikeskustelu on kirjassa rajattu uskonnolliseen näkökulmaan mistä kertoo Veronican tausta kirkossa käyvänä kristittynä ja muiden kristittyjen ja heidän kritiikkinsä kohtaaminen matkan aikana. Kirja paljastaa kuinka synkältä ja pelottavalta abortin tekeminen yksin voi tuntua, varsinkin kun ihmiset ulkopuolella odottavat mielipiteen muutosta, valaistumista tai langettavat yllesi hirviön leiman. Kirja pidetään tässä mielessä kuitenkin kevytmielisenä ja onneksi Veronica ei joudu yksin klinikalle.

”Pysäytä tiensivuun.”
”Miksi?”
”Unohdin pissata, kun kävimme vessassa.”

Sivu 98

Toisena pääteemana abortin lisäksi kirjassa on ystävyys. Teemoja ovat erilaiset ystävyyssuhteet, miten oikea ystävä käyttäytyy ja miten ystävyys voi säilyä vuosia, vaikka se tuntuisi tulleen päätökseen. Tämä pitää tarinan kevyenä ja humoristisena, jolloin se helppona nuoremille lukijoille, vaikka tuokin vakavat asiat esille.

Tosi raskas reissu on nimenä suomennettu mielestäni varsin osuvasti. Sillä on kaksoismerkitys road-tripin hankaluuksien kuvaajana kuin myös itse raskauteen ja sen keskeyttämisen aiheuttamien tunteiden painimisen kanssa. Englanninkielinen alkuperäisnimi, Unpregnant, on mielestäni enemmän hauska kuin kuvaava, mutta sopii kirjan humoristiseen tyyliin.

Lukijakunta on suunniteltu nuoriksi, joihin koen itse vielä kuuluvani, mutta en näkisi pahitteeksi jonkun vanhemmankin tarttuvan tähän kirjaan. Kirja saa lukijan tutkailemaan omia arvojaan sekä egoaan, kuinka niitä heijastaa muihin ihmisiin ja miten omat arvot ovat linjassa yhteiskunnan ja oman sosiaalisenpiirin kanssa. Aina ei voi luottaa siihen, että kaikki menisi suunnitelmien mukaan ja elämä oli pelkkää kivaa.  Lukisin kirjan vielä uudestaan ja todennäköisesti ostan sen tulevaisuudessa omaan hyllyyni pelkän lainaamisen sijaan. Tosi raskas reissu tuo huumoriin piilotetut vakavat aiheet pinnalle keskusteltaviksi ja tästä kirjasta voi oikeassa (tai paremminkin väärässä) seurassa saada kunnon tappelun aikaiseksi. Vaikka kirjan hahmot ovat kirjava joukko, mutta en voi itse sanoa samaistuvani tai löytäväni lempihahmoa heidän joukostaan. Yksi mielipide heistä on kuitenkin jäänyt itselleni vahvana ja tästä en suostu neuvottelemaan (spoiler alert): Kevin on kusipää!