Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia – Arvostelu: voivatko Irlannin myrskyt pyyhkiä surun pois?

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia kirjan kansikuva
Kuvan alkuperä: Bazar Kustannus Oy
Palautin kirjan ennen kuin huomasin ottaa kuvan.

Kansi

Kannessa on nainen istumassa kahvilassa ja kirjan nimi lukee valkoisella tekstillä sen alaosassa. Väritys on kiva ja sopii valokuvan kanssa. Kannessa on siis käytetty siis oikeaa ihmistä kuvassa. Yleensä en tykkää tällaisista kansista, mutta jotenkin tämä sopii. Värit eivät ole räikeitä ja kuva tuntuu olevan ”otettu ikkunan läpi.” Tekstissä on käytetty vaihtelevasti fonttia, joka sopii kannen tunnelmaan.

KirjailijatJulkaisuvuosiAlkuperäiskieliSivumäärä
Agnes Margin-Lugand2018Ranska (Les gens heureux lisent et boivent du café)336 sivua

Arvostelu

Kirjan päähenkilö Diane on vuosi sitten menettänyt sekä miehensä että tyttärensä auto-onnettomuudessa. Diane on murheen murtama ja haluaisi vain viettää vuodenkin jälkeen päivänsä sisällä kietoutuneena miehensä paitaan. Muiden painostuksen alaisena Diane ymmärtää, ettei jääminen asuntoon ole enää mahdollista. Diane päättää lähteä parantavalle matkalle maahan, johon heidän piti perheenä matkustaa vuosi sitten tuona kohtalokkaana päivänä: Irlantiin. Kun Pariisin valot jäävät taakse Diane löytää itsensä sateisesta kylästä Atlantin rannalla. Kaikki pienessä kylässä ovat mukavia ja ottavat Dianen avosylin vastaan, paitsi yksi. Miten tämä mies saa Dianen veren kiehumaan pelkällä olemassaolollaan. Vai onko kyseessä sittenkin jotain muuta?

Tarina on herkkä ja koskettava. Juoni kulkee hyvin eteenpäin ja vaikka luulinkin pystyväni ennakoimaan loppuratkaisun en osannut odottaa mitä tapahtui. Kirja on aika lyhyen puoleinen, joten tarina etenee vauhdikkaasti. Luin itse kirjan parissa päivässä, sillä en jostain syystä malttanut vain laskea sitä alas. Juoni muistuttaa minua hieman Uusia alkuja ja onnellisia loppuja kirjaa (huh, mitä nimihirviöitä molemmat), mutta on hieman surullisempi ja vähemmän onnellisloppuinen. Sekä vähemmän kirjoa sisältävä yllätyksekseni.

”Istuin Colinin työhuoneessa kartasto nenäni alla ja tutkin Irlannin karttaa. Miten osta valita hautansa avoimen taivaan alta? Mikä paikka voisi tarjota riittävän rauhan ja levollisuuden kohdta Colin ja Clara kahden kesken? Koska en tuntenut maata ja tunsin olevani kyvytön valitsemaan paikkaa, suljin lopulta silmäni ja tökkäsin sormeni karttaan.”

Hahmot ovat kirjan heikkous. Vaikka päähenkilö Diane onkin esitelty varsin tarkasti jää muihin hahmoihin toivomisen varaa. Monet hahmoista jäävät pintapuolisiksi ja toivoisin saavani tietää hieman enemmän heistä ja heidän motiiveistansa. Yksi hahmoista on Dianen Irlannin naapuri ja ihastus Edward, joka on Ninalle ensin töykeä, sitten kiltti ja taas töykeä. Tälle käytökselle annetaan selitys, mutta minusta se ei tunnu kattavalta, ja tämä jäi harmittamaan itseäni tarinassa. Kirjasta on ilmestynyt toinen osa, (Huolet pois, elämä on helppoa) jota en ole vielä itse kerennyt lukemaan, mutta toivoisin tämän avaavan hieman edes joitakin hahmoja. Kaiken kaikkiaan nautin kirjasta, vaikka en sen hahmoista.

Tarinan vauhdikkuus oli mukavaa ja kirja helppolukuinen. Aion jossain vaiheessa lukea kirjan jatko-osan, josta mainitsin aikaisemmin, muta en pidä sen kanssa kiirettä. Sain kirjan luettavakseni kirjakerhossa. Normaalisti en takakannen perusteella olisi innostunut kyseisestä kirjasta, mutta yllättäen pidinkin siitä. Jos tämän arvostelun perusteella kirja kuulostaa sinusta siltä, ettei sitä ole tarkoitettu sinulle, juuri silloin tähän kirjaan kannattaa tarttua.

close

Tilaa uutiskirje!

Saat tiedon uudesta sisällöstä ensimmäisten joukossa.

Emme koskaan lähetä roskapostia!

Jätä kommentti