Naiset Vailla Armoa – Arvostelu: hyytävää draamaa vai pettymys?

Kansi

Kansi on hieno ja se kiinnitti huomioni kaupassa. Punainen väri sopii kirjan teeman ja kultainen, metallinhohtoinen teksti tuo siihen vaikuttavuutta. Kannessa on kuvituksena osa naisen kasvoista, josta näkyvät vain silmät. En henkilökohtaisesti pidä siitä, että kansissa käytetään oikeita ihmisiä, mutta idea on kiva. Omassa versioissani kuvituksen saa pois ja sen alla on musta kirja jonka selkämyksessä lukee kirjailija ja kirjan nimi kultaisella kuten kannessa.

Arvostelu

Kirja koostuu kahdesta pienoisromaanista. Ensimmäisessä, Naiset vailla armoa, kolme naista päättää tappaa miehensä sikamaisuuden, pettämisen ja pahoinpitelyn takia. Toisessa, Mene vankilaan, neljä nuorta pelaa uudenvuodenaattona Monopolia yrittäen pitää salaisuutensa turvassa toisiltaan. Mitä tapahtuu, kun salaisuudet paljastuvat?

Ensimmäinen tarina, kirjan nimikkokertomus,oli itselleni pettymys. Se olisi mielestäni liian tiiviisti kirjoitettu. Hahmot jäivät pinnallisiksi ja osa tapahtumista jäi selittämättä mikä ei sovi jännäriin. Olisin mieluummin lukenut kokonaisen romaanin, jossa olisi selitetty miten naiset sopivat murha kuvionsa, mieluummin kuin sivumennen mainitun sanan nettifoorumista. Edellisestä lauseesta voi kuitenkin päätellä, että itse tarinasta pidin. Se oli mukavan koukuttava ja lyhyyden takia sain luettua sen parissa päivässä. Murhatavat olivat omalaatuisia ja yllättäviä. Juoni oli kuitenkin aika käytetty. Toisilleen tuntemattomat ihmiset tappavat toistensa miehet. Kaikki saavat alibin, nättiä ja kivaa.

Tarina oli yritetty liittää feminismiin ja Me Too-liikkeeseen. Näiden takia kirjaa tuntuu saneen enemmän hypetystä kuin se ansaitsisi. Tarinassa yksi naisista saa idean tappaa miehensä, kun näkee Me Too-liikkeeseen liittyviä artikkeleita. Tämä ei anna kovin hyvää kuvaa siitä, mitä liikkeellä on yritetty saada aikaan todellisuudessa. Kahden muun naisen motiivit tuntuivat olevan sentään linjassa tämän teeman kanssa (pahoinpitelevä aviomies ja äidinrakkaus, joka kestää kaiken sekä hyväksikäyttävä, huoritteleva ja rasisti mies), mutta tämän hahmon motiivi antaa feminismistä huonon kuvan. Miehistä on tarkoituksella tehty erittäin vastenmielisiä, mikä sopii tarinaan ja antaa enemmän pohjaa juonen kehitykselle.

”Samalla hetkellä Ingrid ymmärsi virheensä. GPS. Hän oli kuunnellut lukemattomia rikospodcasteja, joissa tekniikka paljasti murhaajan tai murhaajan alibin.”

Sivu 71

Kirjan toinen tarina oli loistava. Neljä nuorta pelaa ja juo illan aikana ja panosten kovetessa heidän salaisuuteensa paljastuvat. Yksi on raiskattu useasti, toista isä pahoinpitelee, alkoholisti äiti ja pettäjä isä, viimeisen isä yrittää peitellä rahojensa menetystä kaikilta. Lopulta näiden rikkaiden nuorten ilta päättyy rikoksista kauheimpaan. Tarina oli jännittävä ja sopivan pitkä. Tapahtumat keskittyvät yhden illan ajalle, mikä tekee tarinasta helpommin etenevän. Hahmot ovat hyviä ja moniulotteisia. Jokaisella on syynsä ja motiivinsa teoilleen.

Tarina ottaa käsittelyyn rankkoja aiheita ja miten ne heijastuvat lapsiin ja nuoriin. Joitakin salaisuuksia on verhottu eikä heti paljastettu lukijalle, mutta itselleni oli helppoa arvata esimerkiksi Livin raiskaajan henkilöllisyys. Tämä tarina oli toista huomattavasti koukuttavampi ja paremmin kirjoitettu. Tapahtumat ja teot veivät tarinaa koko aika eteenpäin ja ne selitettiin lukijalle. Hahmot olivat todentuntuisia ja mielenkiintoisempia. Luinkin sen päivässä. Tässä tarinnassa oli enemmän sitä mitä odotin kirjalta, kun ostin sen. Toivoisin, että tästä pienoisromaanista tulisi toinen osa, joka kertoisi mitä nuorille tapahtui illan jälkeen. Kokonaisuudessaan kirja oli keksinkertainen enkä ensimmäisen tarinan perusteella en voisi suositella kirjaa. Toinen kuitenkin antoi enemmän toivoa ja sitä voisinkin suositella muiden luettavaksi. Kunpa sen vain saisi erillään ensimmäisestä.

”Mutta sisimmässään he ovat onnellisia.
Ja vapaita.”

Sivu 238