Circe – Arvostelu: Noidan tarina

Circe -kirjan kansikuva

Kansi

Pidän kannen metallinhohtoisesta pronssiväristä. Se sopii kirjan tarinaan, joka sijoittuu antiikin Kreikkaan, mytologioiden maailmaan. Vaikka kirjan kannessa on paljon kuvitusta, erilaisia eläimiä, kasveja ja hahmoja, se ei silti tunnu liian täydeltä. Se mistä en pidä, edelleenkään, ovat kannen ylimääräiset kirjoitukset. Se olisi ollut paljon kauniimpi, jos ruukun sisällä olisi lukenut vain kirjan nimi. Kansi kaiken kaikkiaan sopi kirjaan eikä ainakaan ole tylsä. Ylimääräistä tekstiä olisi voinut kuitenkin vähentää.

KirjailijatJulkaisuvuosiAlkuperäiskieliSivumäärä
Madeline Miller2018Englanti (Kirke)336 sivua

Arvostelu

”It was Daedalus who answered: A golden cage is still a cage.”

Sivu 135

Kirja vie lukijansa mukaan Kreikkaan, sankareiden aikakaudelle. Siellä jumalat päättivät ihmisten kohtaloista, määräsivät maailman tapahtumista ja kohtaloista. Kunnes ensimmäiset noidat syntyivät.

Circen, suomeksi Kirke, tarina on tuttu itselleni jo lapsuudesta. Muistoni kuitenkin viettävät enemmän Odysseukseen, sankariin, joka pelasti miehistönsä muuttumasta sioiksi Circen saarella. Kirja toi tarinaan uuden näkökulman. Kirja on eräänlainen kasvutarina, mutta sijoittuu vain satojen vuosien ajalle. Se kertoo naiseudesta, virheistä, kivusta ja onnesta. Mediassa ja aiemmassa kirjallisuudessa Circe on ollut paha noita ja viettelijätär, joka oli vain yksi mutka sankarin matkassa. Kirja vie kuitenkin lukijansa pois sankarikeskeisyydestä ja Circe sekä moni muu tarinoista tuttu nainen saa äänensä kuuluviin.

Kirja keskittyy päähenkilönsä elämään ja tuo samalla esille monia Kreikan mytologioita ja saa ne kiedottua hyvin yhteen. Alkuperäisten tarinoiden tuntemuksesta on kirjaa lukiessa niin hyötyä kuin haittaakin. Tiesin suurimman osan tarinoista ja oli kiva arvailla mitä hahmoille tuli tapahtumaan tämän perusteella. Tosin se myös vei osan lukemisen hauskuudesta.

Toinen virheeni oli lukea kirjan pokkari -versio. Kun tilasin kirjan, en tajunnut sen olevan pokkari. Jos kovakantista kirjaa on pitänyt käsissään, tietää kuinka isokokoinen se on. Kun koko sen kirjan kutistaa pieneksi pokkariksi, kutistuu myös teksti sen mukana. Yhden sivun lukeminen kesti itselläni kauemmin kuin normaalisti, sillä teksti oli pientä ja sitä oli sivulla paljon.

Madeline Millerin kirjoitustyyli oli tarinaan sopiva, eikä tuntunut oudolta. Sanat sopivat tämän antiikin noidan ajatuksiin ja loivat tarinan, jota uskaltaa suositella historian nälkäisille lukijoille.

I think you are Odysseus.” I said. “Born from the same Trickster´s blood.” He did not start at the uncanny knowledge. He was a man used to gods. “And I think you are Circe, daughter of the sun.”

Sivu 178
close

Tilaa uutiskirje!

Saat tiedon uudesta sisällöstä ensimmäisten joukossa.

Emme koskaan lähetä roskapostia!

Jätä kommentti